Gynekologinen tutkimus

Gynekologista tutkimusta suositellaan tehtäväksi vuosittain sekä aina poikkeavien gynekologisten oireiden tai alavatsavaivojen yhteydessä.

Tutkimuksessa tarkastellaan ulkosynnyttimiä ja emättimen suuaukkoa sekä spekulan avulla emättimen limakalvoa ja kohdun napukkaa. Lääkäri myöks tunnustelee kohtua ja munasarjoja kädellä siten, että hän vie toisen käden kaksi sormea emättimeen ja tunnustelee toisella kädellä vatsan päältä. Myös peräaukon kautta tehtävä tutkimus on mahdollinen.

Kohdun napukasta voidaan ottaa irtosolukoe, eli Papa-näyte. Kohdun suulta otetaan pumpulipuikkoa ja pehmeää harjaa apuna käyttäen soluja näytelasille, joka tutkitaan laboratoriossa. Papa-koe on kehitetty kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden löytämiseksi. Lisäksi sen avulla saadaan hyödyllistä tietoa mm.valkovuodon syistä ja gynekologisista tulehduksista.

Gynekologisen ultraäänitutkimuksen avulla voidaan mitata kohdun ja munasarjojen kokoa. Kohtuontelon tilannetta selvitetään mittaamalla kohdun limakalvon säännöllisyys ja paksuus. Tämä on tärkeää poikkeavia vuotoja tutkittaessa. Tutkimusta voidaan tarkentaa ruiskuttamalla kohtuonteloon vähän keittosuolaa, jolloin kohtuontelon seinämän tasaisuus nähdään paremmin. Ultraäänellä paljastuvat hyvin kohdun mahdolliset myomat eli lihaskasvaimet sekä munasarjakystat. Ultraäänellä voidaan myös tarkistaa, että kierukka on hyvin paikallaan kohtuontelossa.

Alkuraskauden ultraäänitutkimukset tehdään yleensä emättimen kautta.

Tilanteesta ja vaivasta riippuen gynekologinen tutkimus voidaan tehdä myös vuodon aikana. Irtosolukoetta (papa-näytettä) ei voi silloin ottaa. Tutkimus ei sinänsä vaadi mitään erikoista valmistautumista. Pikkusukat voi olla kivat, koska jalkatelineen tukirauta voi tuntua kylmältä. Pääsääntöisesti gynekologinen tutkimus on kivuton, joskus hiukan epämiellyttävä. Tuttu gynekologi ja rentoutuminen ovat hyödyksi.